Ylva Eggehorn, ruotsalainen suunnilleen oman ikäinen runoilija / ajattelija / teologi, on vaikuttanut minuun 70 - luvun lopulta alkaen. Niinkin paljon, että jouluna 1980 Tukholmassa töissä ollessa (oriveden opiston kämppiksen kanssa) oli pakko hakea Tukholmasta juuri uunituore runokirja. "Hjärtäts knytnävslag", en ole nähnyt sitä suomennettuna.
Janos Pilinszky, "unkarilaisia runoja". Suomentajan takia olen halunnut tutustua noihin runoihin. Valikoinut ja suomentanut Anna - Maija Raittila, sama henkilö kuin Eggehornin runojen kääntäjä.
Muutamia eestiläisiä taidejulkaisuja. Se ilmapiiri ilahduttaa minua aina (on niitä enemmänkin ja tuoreempiakin kirjoja). Sitten tuossa kasassa on unkarilaisen alapuolella "sidosopinkirja", liittyy kankaan kudontaan. Tärkeä.
"tässä kirjassa käsitellään sidoksia, joiden käyttö tulee kysymykseen tavallisissa kangaspuissa kudottavissa kankaissa..." ( en ollut ollenkaan hyvä siinä sidosopissa:)
"Älkää unohtako iloita siitä hetkestä, missä onni on läsnä, sillä onnea ei voi varastoida mihinkään. Se on elettävä silloin lävitse, kun se on paikalla." Lindqvist
Olen ollut (vieläkin mutten töissä, ei viitsi siitä enempää, aika muuttuu kovemmaksi ja itsekin...muuttuu) kiinnostunut tästä puolesta. Tämän kirjan hankin vuonna 2004, kiinnosti erittäin paljon. "Taide kohtaa elämän", Hanna - Liisa Liikanen.
Tämä Goffman on "mun rakkaus". Kirja löydetty kirpparilta, mutta olin sen lukenut kirjaston niteenä aikaisemmin. Kun astun sisälle kirjaan, astun kotiin. Niin minusta tuntuu.
Mutta romaanien lukeminen on pelottavaa. En lue mielelläni. Joitain kyllä. En yleensä kirjastosta valitse romaaneja. Ostin Oksasen "Puhdistuksen", mutta en voi lukea sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti