talvea odotellessa

tiistai 19. lokakuuta 2010

Toisen "luovutus" ja toisen "aarre"

En ollut uskoa silmiäni. Löysin tavalliselta kirpparilta Jevgeni Jevtusenkon "näkymättömät langat". Aarre. Joku ihminen on luopunut siitä kirjasta jostain syistä. Kerroin työtuttavalle ja hän sanoi ettei tunne ja "jaa". Mitä? Jevtusenkolle ei sanota "jaa".

Helsingissä painettu 1982. Runot suomentanut Pentti Saaritsa.


 ...runo jatkuu

Kirotussa rakkaassa maailmankaikkeudessani
minä niin haluaisin olla yksinäinen rikkaruoho,
en hienohelma keto-orvokki - kummassakin merkityksessä.
Haluaisin olla mikä tahansa jumalanluoma, vaikka vihonviimeinen syyhyinen hyeena
mutten koskaan tyranni tai edes tyrannin kissa.
Minä niin haluaisin syntyä uudelleen -
minkä tahansa ihmisen hahmossa:
- kidutettuna vankina
- kodittomana Hongkongin slummilapsena,
- elävänä luurankona Bangladeshissa
- pyhänä kerjäläisenä Tiibetissä
- Kapkaupungin mustana
mutten koskaan kurjana petturina.

...runo on pitkä.

Pyhä runo se on.
Hieno.


Tämä teksti "Ystävänsä olkapäällä..." liittyy ylläolevaan valokuvaan.


...teksti jatkuu. "...joka on samanaikaisesti persoonallinen ja koko maailmaa syleilevä. Jevtusenkossa valokuvaajana  tekee suurimman vaikutuksen hänen kykynsä tavoittaa läheltä jokainen ihminen, aistia herkästi jokaisen ihmisen yksityinen maailmankaikkeus. Siihen liittyneenä ja yhtä voimakkaana on tunne yhteisyydestä..."





Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa hänen runonsa ovat armahtavia ja aina (kautta aikakausien) oikein ja hyvin. Minä niin pidän niistä.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Itselle tärkeimpiä kirjoja ja julkaisuja

Olen pelastanut vanhan tietosanakirjan itselleni. "Pieni tietosanakirja", varmaan 40 - luvun lopusta tai 50 - luvun alusta, sivut hävinneet. Mutta. Siinä on G, Gallen - Kallela (näin lukee) maalauksista kuvia. Pikkutyttönä olen fiilistellyt niiden kuvien seurassa, varmaan  4 - 5 vuoden ikäisenä.


Ylva Eggehorn, ruotsalainen suunnilleen oman ikäinen runoilija / ajattelija / teologi, on vaikuttanut minuun 70 - luvun lopulta alkaen. Niinkin paljon, että jouluna 1980 Tukholmassa töissä ollessa (oriveden opiston kämppiksen kanssa) oli pakko hakea Tukholmasta juuri uunituore runokirja. "Hjärtäts knytnävslag", en ole nähnyt sitä suomennettuna.
















Janos Pilinszky, "unkarilaisia runoja". Suomentajan takia olen halunnut tutustua noihin runoihin. Valikoinut ja suomentanut Anna - Maija Raittila, sama henkilö kuin Eggehornin runojen kääntäjä.



Muutamia eestiläisiä taidejulkaisuja. Se ilmapiiri ilahduttaa minua aina (on niitä enemmänkin ja tuoreempiakin kirjoja). Sitten tuossa kasassa on unkarilaisen alapuolella "sidosopinkirja", liittyy kankaan kudontaan. Tärkeä.
"tässä kirjassa käsitellään sidoksia, joiden käyttö tulee kysymykseen tavallisissa kangaspuissa kudottavissa kankaissa..." ( en ollut ollenkaan hyvä siinä sidosopissa:)



Kun Martti  Lindqvist kuoli, minusta oikeasti tuntui tosi pahalta. Hän oli  "hyvien asioiden puolestapuhuja" tässä yhteiskunnassamme, varsinkin terveydenhuollon puolella. Enää ei ole niin vahvaa ihmistä ETENEssä. Tasapäisyyttä tavoitellaan kaikkialla. Se siitä.
"Älkää unohtako iloita siitä hetkestä, missä onni on läsnä, sillä onnea ei voi varastoida mihinkään. Se on elettävä silloin lävitse, kun se on paikalla." Lindqvist

 Olen ollut (vieläkin mutten töissä, ei viitsi siitä enempää, aika muuttuu kovemmaksi ja itsekin...muuttuu) kiinnostunut tästä puolesta. Tämän kirjan hankin vuonna 2004, kiinnosti erittäin paljon. "Taide kohtaa elämän", Hanna - Liisa Liikanen.


Tämä Goffman on "mun rakkaus". Kirja löydetty kirpparilta, mutta olin sen lukenut kirjaston niteenä aikaisemmin. Kun astun sisälle kirjaan, astun kotiin. Niin minusta tuntuu.

Mutta romaanien lukeminen on pelottavaa. En lue mielelläni. Joitain kyllä. En yleensä kirjastosta valitse romaaneja. Ostin Oksasen "Puhdistuksen", mutta en voi lukea sitä.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Kuvia

Pakko hehkuttaa itselle uusista löydöistä. Päällekkäin kuvia laittamalla saa huikeita tunnelmia aikaan. Miten se merkitään? Kuvanmuokkauksesta on kuitenkin kyse.

Jatkuu.









Lisää pyhäinpäivän merkeissä 5.11



(kolme eri kuvaa päällekkäin, edelleen innostaa:)

torstai 23. syyskuuta 2010

Syksyn pimeys

Ei tämä ole mitään synkistelyä, vaan kirjoittajan omia valokuvaustilanteiden löytöjä ja uskalluksia. Kokeiluja ja ihastuksia.

Iltavuorosta palatessa voi norkoilla kaikenlaisissa paikoissa:)
Katulyhdyn alla. "Katulyhty" - niminen runo on olemassa, olisiko tsekkiläinen. (lisäsin jälkikäteen otsikon sisään linkin, josta klikkaamalla löytyy se runo. Srecko Kosovel (1904 - 1926 ), katulyhty)

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Elokuvissa, linja - autopysäkillä, kesto n 9 min

Tuulisessa paikassa, hiukset silmillä odotin bussia. Siinä, minusta vasemmalla puolella oli kannellinen roskapönttö. Yhtäkkiä sivusilmällä näin  roskapöntön päälle ilmestyneen asetelman.














Palmu sai jossain välissä lentoa, nostin sen maasta ja hän laittoi asetelman uudelleen.

Katselin muina miehinä tätä juttua. Kassissa oli pinssejä. Tykkään pinsseistä (olisin ehkä ehdottanut vaihtoa omiini, mutta olin aamulla ottanut laukusta kaikki pinssit pois...tietystä syystä, mutta nyt ne ovat takaisin;)



Sitten hän laittoi asetelmaan pihlajamarjakaramellin.


Minun taas piti pysäyttää linja - auto.

ps pidän tuollaisista performansseista ja sellaisena tuota pidin



lauantai 14. elokuuta 2010

Tykkään huiveista, mutta

Olen aina tykännyt huiveista, eri ikäkausina. Olen kutonut itsekin niitä, myöskin kangaspuilla (esim kansallispukuloimeen silkkilangalla, on minulla vieläkin ja likat käyttävät sitä) ja itsekin joskus kaulahuivina.

Tässä venäläisiä huiveja, tykkään kovasti (vaikka saattavat olla feikkiä, mutta näyttävät "aidoilta")





Tässä suomalainen käsinkudottu kangaspuilla ja aito perinnemalli, ei ole omaa tuotantoa:)

Tässä 70 - l tuotu aito ja oikea arabihuivi (pantakin on olemassa).



Pieni kotitekoinen / ommeltu jostain sopivasta kankaasta ja nauhoin koristeltu.
Tämän olen itse kutonut kangaspuissa, ruskea on Keski - Suomen kansallispuvun loimen väri ja mustalla silkkilangalla kudottu. Käytän ja käyttävät tytötkin.

Hiuksia varten pienempiä huiveja, voi käyttää "ranteissakin" jne.

Kirpputorilta pongattu erittäin kauniisti kudottu, vanha tunnettu sidos. Pidän.



Se minua harmittaa, että tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa kaikilla asioilla on liikaa värityksiä. Itse olen tykännyt pitää huivia jo vuosikymmenien ajan ihan samalla lailla laitettuna päähän kuin joku afgaanityttö pitää kevyesti huivia päässä.

Nyt en pidä enää ollenkaan tai en ole pitänyt, talvellakaan, nytttemmin täytyy vaan "piruuttaan" palautua ennalleen ja antaa ihmisten saada "kohtauksia".


ps entäs jos kaikki naiset mihinkään juttuun katsomatta käyttäisivät huivia

lauantai 7. elokuuta 2010

Herra The Koira

Meillä on joskus kyläilemässä koira.
Rakas.
Haaveksiva ja viipyilevä koira.The Koira on hyvä nuuskija. Ihan pikku poikana se nuuski, kulki kirsu maassa. Likkojen kanssa ajateltiin The Koirasta tulisi hyvä "poliisikoira", keksittiin tarinaa. The Koira pelastaisi "kaikki poliisikoirat" häkeistä, auttelis vähän kavereita...tämä on juttua:)Nopea nuuskija.