talvea odotellessa

perjantai 28. toukokuuta 2010

Veljeni

Helen on tuolla vasemmalla, sitten nuorin veli ja sitten...veljeni. Siinä on isä lapsineen, äiti ottaa kuvaa sellaisella "kuutiolla". (ei pahoja kuvia ollenkaan, filmit olivat puupuolilla, olen nähnyt). Jossain Kuopiossa, ehkä retkeilemässä Puijolla.






Tämä kuva on minulla varmaan viimeinen kuva hänestä. Pikkuveljellä voi olla ja Solenilla ja Aslakilla voi olla hieman vanhempia,mutta ei kovin paljon vanhempia. (tai tuoreempia!)








Noista unifilajoista sen verran, että olin "tosi ylpeä" kun mun veli toi siskolleen Syyrianlomaltaan "kamelilampun". Sitä oli jossain basaarikujalla tingattu ja tingattu:) Ja tuon lippiksen olen saanut omaksi, muistoksi perheeltä.


ps
Tämä pieni kirjoitus ja kuvien esillelaitto liittyi vähän Solenin tekstiin ja kaikilta asianosaisilta on kysytty lupaa jne, veli ei ole tässä maailmassa enää. Vaikka maailmassa kuolee ihmisiä joka päivä, mutta kaikki ne kuolemat ovat omille ihmisille henkilökohtaisia tragedioita. Kyllä jää aina jälki, surujälki. Syöpä oli veljeäni isompi ja voimakkaampi ja voitti tappelussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti