talvea odotellessa

tiistai 19. lokakuuta 2010

Toisen "luovutus" ja toisen "aarre"

En ollut uskoa silmiäni. Löysin tavalliselta kirpparilta Jevgeni Jevtusenkon "näkymättömät langat". Aarre. Joku ihminen on luopunut siitä kirjasta jostain syistä. Kerroin työtuttavalle ja hän sanoi ettei tunne ja "jaa". Mitä? Jevtusenkolle ei sanota "jaa".

Helsingissä painettu 1982. Runot suomentanut Pentti Saaritsa.


 ...runo jatkuu

Kirotussa rakkaassa maailmankaikkeudessani
minä niin haluaisin olla yksinäinen rikkaruoho,
en hienohelma keto-orvokki - kummassakin merkityksessä.
Haluaisin olla mikä tahansa jumalanluoma, vaikka vihonviimeinen syyhyinen hyeena
mutten koskaan tyranni tai edes tyrannin kissa.
Minä niin haluaisin syntyä uudelleen -
minkä tahansa ihmisen hahmossa:
- kidutettuna vankina
- kodittomana Hongkongin slummilapsena,
- elävänä luurankona Bangladeshissa
- pyhänä kerjäläisenä Tiibetissä
- Kapkaupungin mustana
mutten koskaan kurjana petturina.

...runo on pitkä.

Pyhä runo se on.
Hieno.


Tämä teksti "Ystävänsä olkapäällä..." liittyy ylläolevaan valokuvaan.


...teksti jatkuu. "...joka on samanaikaisesti persoonallinen ja koko maailmaa syleilevä. Jevtusenkossa valokuvaajana  tekee suurimman vaikutuksen hänen kykynsä tavoittaa läheltä jokainen ihminen, aistia herkästi jokaisen ihmisen yksityinen maailmankaikkeus. Siihen liittyneenä ja yhtä voimakkaana on tunne yhteisyydestä..."





Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa hänen runonsa ovat armahtavia ja aina (kautta aikakausien) oikein ja hyvin. Minä niin pidän niistä.

1 kommentti: